Kunniaan liittyvän väkivallan kirjo on laaja: nuorten tyttöjen ja naisten uhkailusta ja jatkuvasta kontrollista neitsyyden tarkastukseen, avioliittoon pakottamiseen, pahoinpitelyyn ja jopa murhaan. Vain murto-osa tapauksista tulee ilmi.
Kunniaan liittyvä väkivalta on luultua yleisempi ilmiö Suomessa: se koskettaa satoja, jopa tuhansia, naisia ja tyttöjä joka vuosi.
– Noin 70–80 ihmistä hakee vuosittain apua Monika-Naiset-liitosta kunniaan liittyvän väkivallan takia, mutta vain murto-osa tapauksista tulee ilmi, sanoo liiton yhteydessä toimivan Kriisikeskus Monikan johtaja Natalie Gerbert.
Kunniaan liittyvä väkivalta ja sen tunnistaminen oli yksi JHL:n Sote-festareiden seminaariaiheista loka-marraskuun vaihteessa. Gerbert puhui tapahtumassa aiheesta.
Monika-Naiset-liitto on sosiaalialalla toimiva monikulttuurinen järjestö, jonka kohderyhmänä ovat väkivaltaa kohdanneet maahanmuuttajataustaiset naiset ja lapset.
Kunniaan liittyvä väkivalta kytketään islamiin. Gerbert ei vetäisi niiden välille yhtäläisyysmerkkejä.
Järjestö on toiminut 20 vuotta, ja sen palvelujen piirissä on vuosittain noin 1 200 naista. Kriisikeskuksesta hakee apua noin 500 naista, joista yli 70 prosenttia on kokenut eriasteista fyysistä väkivaltaa.
Ilmiö kumpuaa epätasa-arvosta
Kunniaan liittyvää väkivaltaa esiintyy Gerbertin mukaan etenkin Lähi-idästä, Balkanin alueelta ja entisen Neuvostoliiton eteläisistä tasavalloista kotoisin olevien naisten keskuudessa.
Myös naisten sukuelinten silpominen nivoutuu kunniakäsityksiin. Sitä esiintyy laajalla alueella Afrikassa ja myös sen ulkopuolella.
Lue tästä ympärileikkauksen läpi käyneen Farhian tarina.
Kunniaan liittyvä väkivalta kytketään usein islamiin, mutta Gerbert ei vetäisi niiden välille yhtäläisyysmerkkejä.
– Myös Suomen romanien väistämisvelvollisuus voidaan rinnastaa kunniaan liittyvään väkivaltaan, eikä romaneilla ole mitään tekemistä islamin kanssa, hän huomauttaa.
Naisiin kohdistuva väkivalta on globaali ilmiö, joka ylittää kulttuuriset, uskonnolliset ja maantieteelliset rajat.
– Kunniaan liittyvä väkivalta on väkivallan yksi muoto. Sitä esiintyy maissa, joissa naisten asema perheessä ja yhteiskunnassa on muutenkin huono.
– Miehen kunnia mitataan naisen käyttäytymisen perusteella.
Lisäksi sille on ominaista käsitys kunniasta sekä kielletystä ja sallitusta. Yhteisön ja yksilön elämä rakentuvat niiden ympärille.
Entä kenen kunniasta on lopulta kyse?
– Ei naisen, vaan nimenomaan miehen. Miehen kunnia mitataan naisen käyttäytymisen perusteella. Jos sitä on rikottu, voidaan kunnia palauttaa vain rankaisemalla naista.
Kolme tonnia neitsyydestä
Mitä patriarkaalisempi yhteiskunta, sitä suurempi riski naisilla on joutua kunniaan liittyvän väkivallan uhreiksi. Aluksi se voi ilmetä teini-ikää lähestyvän tytön kontrollointina.
– Hänen ei anneta viettää aikaa ostoskeskuksessa muiden samanikäisten kanssa tai osallistua koulun uimaopetukseen. Tytön käytöstä valvoo oma veli tai muu sukulainen tai yhteisön jäsen, Gerbert kertoo.
Helsingin poliisi saa viikoittain useita kunniakontrolliin liittyviä yhteydenottoja tytöiltä ja naisilta.
Muita naisiin kohdistuvia alistamisen ja väkivallan muotoja ovat eristäminen ja vapaudenriisto, koulunkäynnin estäminen, liikkumisen, pukeutumisen ja puhelimenkäytön rajoittaminen, lähtömaahan palauttaminen, uhkaukset, pakkoavioliitot, pahoinpitelyt ja muunlainen henkinen ja fyysinen väkivalta.
Naisten neitsyyden tarkastukset ovat oma lukunsa.
– Monika-Naisiin tulee vuosittain muutamia yhteydenottoja, jossa naiset kysyvät, missä heille voidaan tehdä neitsyyden palauttava leikkaus. Taustalla voi olla perheen suunnittelema avioliitto, eikä merkkejä aiemmasta seurustelusuhteesta saa olla.
Suomessa toimii pari yksityistä esteettiseen kirurgiaan erikoistunutta klinikkaa, jotka suorittavat neitsyyden palautuksia muutamalla tuhannella eurolla. Virossa hinta on tuntuvasti edullisempi.
Ääripäässä on kunniamurha
Väkivallan kirjon toisessa ääripäässä on kunniamurha.
– Minulta kysytään usein, onko Suomessa tehty kunniamurhia. Vastaan, että meillä ei ole näyttöä siitä, ettei niitä olisi tehty, Natalie Gerbert sanoo.
Kunniaan liittyvät käsitykset motivoivat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta yleensä motiivi ei tule esille, vaan teko naamioituu tavalliseksi lähisuhdeväkivallaksi – eikä se tule kenenkään ulkopuolisen tietoon.
Koska uhri ei uskalla tai halua tehdä rikosilmoitusta, myös viranomaiset ovat pimennossa.
– Tiedetään, että perheväkivaltaa kokenut suomalainen nainen tekee rikosilmoituksen keskimäärin vasta kymmenennen kerran jälkeen. Maahanmuuttajataustaisten naisten kynnys on vielä korkeampi, sanoo Gerbert.
Esitutkintaa hankaloittaa myös se, että teot voivat olla niin pieniä, etteivät ne yksittäisinä ylitä rangaistavuuden kynnystä.
Tiettävästi vain yhdessä oikeusistuimen ratkaisussa kunniaan liittyvä motiivi on tullut toteen näytetyksi, ja se on mainittu tuomion koventamisperusteena. Kyse on Helsingin käräjäoikeuden lokakuussa 2019 antamasta tuomiosta.
15 vuotta Suomessa asunut mies sai kahden vuoden ja neljän kuukauden tuomion tyttärensä kolmesta pahoinpitelystä ja laittomista uhkauksista sekä tyttären ja tämän poikaystävän törkeästä pahoinpitelyn yrityksestä.
Pahoinpitelyn yritys liittyi siihen, että mies kiihdytti viime kesänä autollaan kohti nuoria. He pelastautuivat hyppäämällä betonisen muurin taakse suojaan.
Tarvitaan lisää turvakoteja
Niin poliisien kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuus kunniaan liittyvän väkivallan tunnusmerkeistä on Natalie Gerbertin mukaan viime vuosina kohentunut. Silti meillä on paljon petrattavaa, jotta uhrit saadaan avun piiriin.
– Sote-henkilöstö ja muut nuorten kanssa toimivat tarvitsevat koulutusta ilmiön tunnistamiseen ja puheeksi ottoon. Myös turvakotipaikkoja tarvitaan lisää.
Suomi on saanut useasti moitteita turvakotipaikkojen riittämättömyydestä YK:n komitealta.
Gerbert on toiveikas, että Antti Rinteen (sd.) hallitus ryhtyy toimiin. Hallitusohjelmasta löytyy kirjaus, jonka mukaan Suomeen tulisi kansallinen riippumaton raportoija, jonka tehtäviin kuuluu naisiin kohdistuvan väkivallan raportointi ja viranomaistyön koordinointi. Myös sosiaali- ja terveydenhoidon ammattilaisten tietoisuutta vähemmistöjen kohtaamisesta ja erityistarpeista aiotaan hallitusohjelman mukaan lisätä.
– Kunniaan liittyvää väkivaltaa ei pidä mystifioida. Moni sote-ammattilainen ajattelee, että koska hän ei tiedä mitään asiasta, on parempi olla kysymättä mitään. Minun neuvoni on kysyä ja toimia, jos pienikin huoli herää.